KIINTEISTÖ JA YMPÄRISTÖOIKEUS
Hoidamme muun muassa seuraavia ympäristöoikeuden asioita.
1. KÄYTÄ ASIANTUNTIJAA
Ympäristöä ja sen muuttamista koskevat asiat koetaan yhä tärkeämmiksi.
Sen osoittaa jatkuvasti lisääntyvä kansainvälinen ja kotimainen sääntely.
Ympäristöasiat on huomioitava lähes kaikessa toiminnassa;
jopa yrityskaupassa. Tämän vuoksi on vanhoja hankkeita laajennettaessa
ja uusia aloitettaessa hyvä varmistaa hankkeen menestyminen myös
ympäristöoikeuden kannalta ja kääntyä asiantuntevan asianajajan
puoleen.
2. MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAKI
1.1.2000 voimaanastunut uusi rakennuslaki ja asetus on
muuttanut monella tavalla aikaisempaa yli 40 vuotta voimassa
ollutta rakennuslakia. Lain tavoitteena on kansalaisten
osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen
kaavoituksessa ja muussa maankäytössä. Teknisesti laki on
selkeyttänyt sekavaa kaavakäytäntöä supistamalla kaavojen
määrän kolmeen: maakunta-, yleis- ja asemakaavan.
3. YMPÄRISTÖNSUOJELU
1.3.2000 astui voimaan ympäristönsuojelulaki. Laki perustuu EU:n
IPPC-direktiiviin. Laki uudisti ja yhtenäisti kirjavaa ympäristö-
lupajärjestelmää.
Lain voimaatulo kumosi ilmansuojelulain, meluntorjuntalain sekä
ympäristölupamenettelylain ja aiheutti suuria muutoksia vesi-,
terveydensuojelu-, jäte- ja naapuruussuhdelakiin.
Myös luonnonsuojelulaki vaikuttaa moniin ympäristöä koskeviin
ratkaisuihin ja päätöksiin.
4. YMPÄRISTÖRIKOKSISTA
1. Ultima ratio
Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Tämän vuoksi myös ympäristörikossäännösten suojelu kohdistuu yhteiseen oikeushyvään kuten veteen, ilmaan ja maaperään. Näitä elementtejä suojataan haitallisilta muutoksilta. Rikoslain suojauksen kohteena on myös luonnoneliöt ja niiden muodostamat kokonaisuudet, rakennettu kulttuuriympäristö sekä maisema. Ympäristörikossäännösten tulkinnassa aineellisella ympäristölainsäädännöllä ja sen tavoitteilla on huomattava merkitys.
Yhteiskunnalliselta kannalta ympäristörikokset eivät ainakaan vielä muodosta mitään erityistä uhkaa. Vuonna 1998 poliisin tietoon tuli 228 ympäristörikosta. Samana vuonna käräjäoikeuksissa tuomittiin rangaistuksiin 28 henkilöä. Vuonna 2001 ilmoitusten määrä oli 529 rikosta. On ilmeistä, että ympäristörikoksissa on paljon piilorikoksia. Osa näistä on sellaisia, joita ei viitsitä ilmoittaa, osaa ei mielletä rikokseksi ja loput jäävät kokonaan paljastumatta.
Rikosoikeutta pidetään ultima rationa eli viimeisenä keinona. Tämä on hyvin nähtävissä ympäristörikosten osalla. Nehän saivat osansa rikoslaissa vasta vuonna 1995 osana laajaa rikoslain uudistusta. Tätä ennen oli kyllä yksittäisiä kriminalisointeja. Ne sijaitsivat kuitenkin kyseisen lain yhteydessä ja olivat seuraamuksiltaan lieviä.
Samalla kun ympäristörikokset keskitettiin rikoslain 48-lukuun, ne porrastettiin vakavuusasteeltaan samalla tavoin kuin muutkin rikoslain rikokset: pohjana oli perusteko ja sen alapuolella lievä teko ja yläpuolella törkeä tekomuoto.
2. Rikoksen rakenne
Rikokseen kuuluu objektiivinen ja subjektiivinen puoli. Subjektiiviseen puoleen kuuluu rikoksen tekijän tahallisuus tai tuottamus, mikäli teko on rangaistava myös tuottamuksellisena. Objektiivinen puoli koostuu taas säännöksen mainitsemista tunnusmerkistötekijöistä.
3. Tunnusmerkistöt:
1 § Ympäristön turmeleminen
Tämä säännös on perusrikos, jossa luetellaan erilaiset tekotavat. Kiinteä yhteys muuhun ympäristöoikeussääntelyyn ilmenee jo säännöksen lukuisista viittauksista. 1-kohta käsittää lähinnä pilaamisen aiheuttamia tekoja.
Rikoslain 48 luvun 1 §:n ympäristön turmelemista koskevan rikoksen mukaan tekoon syyllistyy se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksityistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti, siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle. Toisessa kohdassa edellytetään tiettyjen ilmansuojelu- ja jätelainsäädännön velvoitteiden rikkomista. Kolmas kohta viittaa rajat ylittävään pilaamiseen.
Ympäristön turmelemiseen voidaan syyllistyä 1 §:n mukaan monella tavalla. Olennaista onkin, että säännöksen vastainen toiminta ei ole sinänsä rangaistavaa, ellei siitä aiheudu lain mainitsema seuraus. Kyse onkin tässä mielessä tyypillisestä seurausrikoksesta. Säännöksen vastainen toiminta edellyttää lisäksi, että se on lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka määräyksen vastaista.Tämän rikoksen yritys on rangaistava. Rangaistusseuraamuksena laki määrää sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
2 § Törkeä ympäristön turmeleminen
Teon tunnusmerkistö täyttyy, jos ympäristölle tai terveydelle aiheutunut vahinko tai vahingon vaara on erityisen suuri taikka se tehdään 1 §:ssä tarkoitetun menettelyn johdosta saadusta viranomaisen määräyksestä tai kiellosta huolimatta ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Säännöksen ensimmäinen kohta viittaa ympäristölle tai ihmisten terveydelle aiheutettuun vahinkoon tai tällaisen vahingon vaaraan. Toinen kohta taas tarkoittaa piittaamattomuutta 1§:ssä mainitun menettelyn johdosta saaduista viranomaismääräyksistä. Törkeysarvostelussa huomioidaan vaaran suuruus, vahingon pitkäaikaisuus ja laaja ulottuvuus tai muut seikat. Muut seikat liittyvät konkreettiseen tekoon, joka yksittäistapauksessa saattaa tehdä teon törkeäksi. Esimerkkinä voisi olla laajaa vähäisemmän maaperän saastuminen tai pohjaveden pilaaminen tai paikallinen ilmanlaadun huonontaminen.
Rikoslain 48 luvun 1 §:n ympäristön turmelemista koskevan rikoksen mukaan tekoon syyllistyy se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksityistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti, siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle.
Subjektiivisessa suhteessa teko edellyttää tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Rangaistus on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Myös yritys on rangaistava.
3 § Ympäristörikkomus
Sanktioinnin lähtökohtana on teon vähäisyys. Ympäristönsuojelulain säätäminen on lisännyt rangaistavuuden alaa. Aiemmin voimassa on ollut melua ja tärinää aiheuttavan toiminnan ilmoitusvelvollisuuden tai lupaehtojen rikkominen. Tältä osin viittaus kohdistuu uuteen lakiin. Samoin laissa on kriminalisoitu ympäristönsuojelulain 28 ja 29 mukaisen ympäristöluvan hakematta jättäminen. Niin ikään rangaistavaksi tulee vesiliikennelain nojalla annettujen kieltojen ja rajoitusten rikkominen. Teko edellyttää tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta subjektiivisessa mielessä. Rangaistusseuraamuksena on sakkoa tai vankeutta enintään 6 kuukautta.
4 § Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen
Joka muusta kuin törkeästä huolimattomuudesta
1) puuttuu ympäristöön 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 3 momentissa tarkoitetulla tavalla taikka
2) rikkoo jätelakia tai ympäristönsuojelulakia tai näiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä siten, että ympäristölle tai terveydelle aiheutuu vahinko tai sen vaara on erityisen suuri, on tuomittava tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen yhdeksi vuodeksi.
Rikoksen syyksilukemiseen riittää tunnusmerkistön lisäksi tavallinen huolimattomuus. Huolimattomuus voi olla joko huomaamattomuutta tai tietoista riskinottoa.
5 § Luonnonsuojelurikos
Luonnonsuojelurikos edellyttää tekijältään tahallisuutta tai ainakin törkeää huolimattomuutta.
Luonnonsuojelurikokseen syyllistyy se joka,
1) oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn taikka toimenpiderajoituksen alaisen tai toimenpidekieltoon määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen taikka
2) luonnonsuojelulain tai sen nojalla annetun säädöksen tai määräyksen vastaisesti erottaa ympäristöstään taikka tuo maahan, vie maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta kohteen taikka myy, luovuttaa, ostaa tai ottaa vastaan kohteen, joka on mainitulla tavalla erotettu ympäristöstään, tuotu maahan tai viety maasta.
Rangaistusseuraamuksena luonnonsuojelurikoksesta on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Luonnonsuojelurikoksena tuomitaan myös valaanpyyntiin osallistuminen tai Etelämantereen ympäristön suojelusta annetun lain rikkominen.
Luonnonsuojelurikoksena ei kuitenkaan pidetä lain mukaan tekoa, jonka merkitys luonnonsuojelun kannalta on vähäinen.
Myös tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
6 § Rakennussuojelurikos
Rakennussuojelurikokseen syyllistyy se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ilman lupaa purkaa, hävittää, turmelee tai peittää rakennettuun ympäristöön kuuluvan kohteen, joka on 1) maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla annetun lain määräyksellä suojeltu tai
2) rakennussuojelulain nojalla suojeltu tai päätetty asettaa toimenpidekieltoon.
Seuraamuksena rakennussuojelurikoksesta on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
7 § Vastuun kohdentuminen
Ympäristörikoksissa kuten muissakin rikoksissa vastuu kohdistuu tekijään. Useimmiten rikoksen tekijä on helposti yksilöitävissä. Mikäli ympäristörikos on yhteisön aiheuttama, saattaa vastuun kohdentamisessa olla ongelmia. Lainsäätäjän mukaan vastuun kohdentamisen lähtökohtana on se, kenen velvollisuuksien rikkomiseksi teko tai laiminlyönti on luettava. Tarkasteltavaksi tulee tällöin yhteisön organisaatiokaavio. Mikäli todellinen valta ei vastaa organisaatiokaaviota tai ammattinimikkeitä, on vastuu kohdennettava todellista valtaa käyttävään. Tätä lainsäätäjä on tarkoittanut mainitessaan, että on otettava huomioon asianosaisen asema. Lisäksi on huomioitava tehtävien jako toimivaltuuksien laatu ja laajuus. Tehtävällä viitataan asiaan, jota joku yhteisössä hoitaa. Toimivaltuuksilla taas tarkoitetaan valtaa ryhtyä niihin toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä jonkin tehtävän suorittamiseksi. Tehtävän ja toimivaltuuksien laadulla tarkoitetaan lähinnä työtehtävien sisältöä. Laajuudella taas viitataan kunkin toimijan aseman itsenäisyyteen ja hänen päätettävissään olevien asioiden laajakantoisuuteen kyseessä olevan ympäristörikoksen osalta.
Kun ympäristörikokset usein saattavat olla pitkäkestoisia niin vastuuta kohdennettaessa pitää ottaa huomioon myös asianosaisen osuus lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen. Huomiota joudutaan silloin kiinnittämään siihen, ketkä ovat vastuussa lainvastaiseen menettelyyn ryhtymisestä ja sen jatkamisesta. Vastuun kohdentaminen on usein mutkikasta ja se vaatii tilanteen kokonaisvaltaista arviointia.
8 § Vanhentuminen
Muiden ympäristörikosten kuin ympäristörikkomuksen lyhin vanhentumisaika on kymmenen vuotta. Ympäristörikosten vanhentumisaika noudattaa yleistä vahingonkorvausoikeudellista kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Pitkään vanhentumisaikaan on osaltaan vaikuttanut kansainvälinen sääntely ja osaltaan se, että ympäristörikosten selvittäminen saattaa viedä sangen pitkän ajan.
Vanhentumissäännöstä ollaan kuitenkin muuttamassa ja siirtämässä rikoslain 8:nteen lukuun, jossa on yleiset rikoksen vanhentumista koskevat normit. Tällöin lyhenisi ympäristön turmelemista, luonnonsuojelurikosta ja rakennussuojelurikosta lukuun ottamatta muiden ympäristörikosten vanhentumisaika.
9 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Ympäristörikoksiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta rikoslain 9:nnessä luvussa on säädetty.