Kihlakumppanit, jotka ovat menossa avioliittoon, voivat tehdä avioehtosopimuksen. Avioehtosopimus voidan tehdä myös avioliiton aikana.
Avioehtosopimus saa oikeusvaikutuksensa vasta, kun sopijapuolet ovat menneet naimisiin ja avioehtosopimus on talletettu maistraattiin.
Avioliittolaki perustuu siihen, että aviopuolisoilla on avio-oikeus tois-tensa omaisuuteen. Jos omaisuus joudutaan jakamaan avioeron ta-kia se pääsääntöisesti puolitetaan, jolloin kumpikin puolisoista sa omaisuutta yhtä paljon. Kuoleman johdosta tapahtuvan osituksen osalta puolittamisperiaatetta saattaa rajoittaa lesken oikeus olla luo-vuttamatta tasinkoa ja oikeus pitää käytössään yhteinen asunto ja asuinirtaimisto.
Avioehtosopimuksella puolisot syrjäyttävät avioliittolain mukaisen ja-koperiaatteen. Puolisot voivat määrätä avioehtosopimuksella, että
Ensimmäisenä on avio-oikeuden täydellisesti poissulkeva avioehto esimerkiksi: … sovimme täten, että kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta toisen ennen avioliittoa tai sen aikana omistamaan omaisuuteen eikä sen tuottoon taikka sen sijaan tulleeseen omaisuuteen.
Toisena mainitussa osittaisessa avioehdossa suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle esimerkiksi ennen avioliittoa ollut omaisuus tai lahjalla, perintönä tai testamentilla saatu tai tällä saantotavalla tuleva omaisuus.
Kolmantena mainittu yksipuolinen avioehtosopimus sulkee toisen puolison avio-oikeuden toisen puolison omaisuuteen joko kokonaan tai osittain. Tällöin jaossa ositetaan vain toisen puolison omaisuus.
Jos puolisot ovat laatineet avioehtosopimuksen, se voidaan peruut-taa vain laatimalla uusi avioehtosopimus, joka talletetaan maistraat-tiin. Oikeuskäytännössä on hyväksytty, että avioehtoon voidaan liit-tää ehto, jonka mukaan puolisoilla ei ole avio-oikeutta, jos avioliitto purkautuu avioeron johdosta (ks. KKO 2000:100).
Avioehtosopimukseen ei liity verovaikutusta ellei samassa yhteydes-sä sovita lahjasta.
Avioehtosopimus on tiukan määrämuotoinen sopimus. Jos sitä ei ole tehty avioliittolain edellyttämässä määrämuodossa, voidaan se toisen puolison, perillisen tai velkojan vaatimuksesta kumota.
Avioehtosopimuksen tulee olla on päivätty, asianmukaisesti allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. Esteettömyys edellyttää, etteivät todistajat ole sukulaisia.
Perintöveroon määrään voit vaikuttaa. Verosuunnittelu kannattaa aina aloittaa mahdollisimman ajoissa.
Perintöverosuunnittelussa joudutaan ensin vastamaan kolmeen kysymykseen, kuka perii, mitä perii ja milloin perii?
Perintökaaressa on määrätty perimysjärjestyksestä. Perintökaaressa on säädetty, että periä voi vain se, joka elää perittävän kuolinhetkellä; kuitenkin periköön sitä ennen siitetty lapsi, jos tämä sittemmin syntyy elävänä.
Perimys määräytyy sukulaisuuden mukaan. Lähimmät ovat rintaperilliset. Kukin lapsi saa yhtä suuren osan. Jos lapsi on kuollut, tulevat hänen jälkeläisensä sijaan.
Jos tätä järjestystä haluaa muuttaa, pitää tehdä testamentti. Rintaperillisellä on testamentista huolimatta oikeus lakiosaan. Lakiosa on puolet siitä, mitä hän olisi saanut, jos testamenttia ei olisi ollut.
Jos lapsia ei ole, niin vanhemmat perivät tällöin kumpikin puolet perinnöstä. Jos toinen vanhemmista on kuollut, jakavat hänen lapsensa hänen osuutensa Jos heitäkään ei ole, niin perintö jaetaan veljien ja sisarten kesken. Veli- ja sisarpuolet saavat osuuden siitä, mikä olisi tullut heidän isälleen ja äidilleen.
Perimisoikeus seuraa suvussa tämänkin jälkeen. Kuitenkaan serkut eivät enää peri. Testamentilla voi omaisuutensa määrätä kenelle haluaa. Muilla perillisillä kuin rintaperillisillä ei ole lakiosaoikeutta.
Perintöverotuksessa perinnön saajat on ryhmitelty sukulaisuuden mukaan veroluokkiin. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat perittävän aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen, aviopuolison alenevassa polvessa oleva perillinen sekä kihlakumppani, jolle annetaan perintökaaren 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettu avustus. Aviopuolisoon rinnastetaan yhteistaloudessa asuva avopuoliso, jolla on, tai on ollut yhteinen lapsi tai jonka kanssa perittävä on ollut aikaisemmin naimisissa. Kaikki muut kuuluvat toiseen veroluokkaan.
1.1.2009 tuli voimaan viimeksi vahvistettu perintöverotaulukko. Sitä sovelletaan vain 1.1.2009 tai sen jälkeen kuolleiden vainajien jäämistöihin.
Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:| Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
| 20 000–40 000 | 100 | 7 |
| 40 000–60 000 | 1500 | 10 |
| 60 000– | 3500 | 13 |
| Verotettavan osuuden arvo euroina | Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina | Veroprosentti ylimenevästä osasta |
| 20 000–40 000 | 100 | 20 |
| 40 000–60 000 | 4100 | 26 |
| 60 000– | 9300 | 32 |
Alle 20.000 euron perintöosuus on kokonaan verovapaa. Sen ylittävästä osuudesta menee veroa 100 euroa + 7 prosenttia. Esim. perintövero 30.000 euron perinnöstä saadaan laskutoimituksella: (30.000-20.000) x 7 %+100 = 800.
Aviopuolisolla ja perinnönjättäjän alaikäisellä lapsella on oikeus tehdä vähennys verotettavasta osuudesta. Tällöin se alkaa leskellä vasta 80.000 eurosta ja alaikäisellä lapsella 60.000 eurosta.
Perittävä voi elinaikanaan antaa testamentilla määräyksen, miten perittävä omaisuus on jaettava. Kuolinpesässä omaisuus on lähtökohtaisesti jaotonta. Kukin perillinen omistaa perintösuuttaan vastaavan määrän kustakin omaisuusesineestä. Lisäksi leski on kuolinpesän osakas avio-oikeuden nojalla ositukseen saakka. Tämä saattaa vaikeuttaa kuolinpesään kuuluvan omaisuuden järkevää hoitoa.
Yhteiseen asuntoon ja siellä olevaan asuinirtaimistoon leskellä on perintökaaren nojalla elinikäinen käyttöoikeus. Tämä huomioidaan verotuksessa omaisuuden arvoa alentavana ja perintöveroa pienentävänä asiana. Perintöverotushan on progressiivista: vero on sitä suurempi, mitä suurempi on perittävä omaisuus.
Omaisuutta saattaa olla asunnon lisäksi esim. kesämökki, sijoituksia jne. Vain testamentilla voidaan määrätä, saako leski laajemman oikeuden kuin perintökaaressa on säädetty.
Perillisillä on paljon erilaisia vaihtoehtoja verosuunnittelussa. Vero voidaan kokonaan välttää luovuttamalla perintö seuraavalle sukupolvelle. Tällöin on kuitenkin oltava tarkkana, ettei verottaja katso osakkaan ottaneen perinnön vastaan. Luopumisen tulee olla ehdoton ja se tulee ilmaista kirjallisesti. jos perinnön luopuja määrää, kenelle perintö on hänen asemastaan menevä, tällöin luopujan katsotaan ”ryhtyneen pesään” ja seurauksena on kahdenkertainen vero: perintövero luopujalle ja lahjavero luovutuksen saajalle.
Jos omaisuutta myydään, kannattaa kuolinpesässä ensin suorittaa ositus ja sitten perinnönjako.
Korkein hallinto-oikeus on kiinnittänyt tähän seikkaan huomiota ratkaisussaan 2005 t 931: Koska ensiksi kuolleen puolison perillisten ja lesken kesken ei ollut toimitettu ositusta ennen kuolleen puolison nimissä olleen vakituisen asunnon myyntiä, oman asunnon luovutusvoiton verovapaussäännöstä ei voitu soveltaa lesken osalta, vaikka hän oli asunut puolisonsa omistamassa asunnossa yli kaksi vuotta tämän kuoleman jälkeen.
Jaon tärkeys tulee esille myös muuta omaisuutta myydessä. Jos kuolinpesä myy, niin luovutusvoittoverosta vastaavat kaikki yhteisvastuullisesti. Kun rahat sitten jaetaan heti kaupan jälkeen ja verolappu tulee pitkän ajan kuluttua saattaa joku osakkaista tällä välin tuhlata rahansa, jolloin toiset joutuvat huolehtimaan hänenkin veron maksamisesta.
Kun omaisuus myydään jaon jälkeen, voi myyjä käyttää luovutusvoittoa oman aikaisemman tappionsa kattamisen ja näin pienentää verotustaan. Mikäli kuolinpesällä on käyttämättömiä luovutustappioita, saattaa olla järkevää myydä omaisuus kuolinpesän nimissä.
Perintöverovelvollisuus alkaa kuolintapauksesta. Sillä seikalla, koska omaisuuden saa haltuunsa, ei verotuksen kannalta ole merkitystä. Perintövero määrätään perukirjan pohjalta. Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolintapauksessa. Perukirja on toimitettava kuukauden kuluttua perunkirjoituksen toimittamisesta verotoimistoon.
Perukirjassa luetteloidaan vainajan varat ja velat. Kuolinpesän osakkaille lähetetään perintöveron maksulaput 4- 6 kuukauden kuluttua tästä.
Koska perintöverovelvollisuus syntyy jo kuolintapauksessa, saattaa kuolinpesän osakas joutua maksamaan veroa omaisuudesta, johon hän ei saa käyttö- ja hallintaoikeutta. Tämä tulisi huomioida etukäteen esim. testamentissa.